Kysy meistä!

Pahoittelut blogin hetkellisestä hiljaiselosta, mutta eiköhän tästä taas aktivisoiduta blogin puolella pian! :)

Nyt kumminkin itse asiaan...

Tein ask.fm sivulle tilin, että te voisitte laitella sinne mieltänne askarruttavia kysymyksiä, jotka koskevat:  minua, blogia, blogin hevosia, valokuvaustani, kouluani/koulun käyntiäni yms.

Koitan vastailla kaikkiin kysymyksiin parhaani mukaan!

Linkki löytyy myös oikealta puolelta blogia kohdasta "kysy meistä"

Tässä kumminkin nyt suora linkki sivulle:

Kysy meistä!

ja eikun kyselemään! :)

muista tahti!

Huhhu...mihin ne päivät oikein katoavat?

Aika rientää hirveää vauhtia, eikä itse meinaa mukana pysyä päivissä.

Tuntuu, kuin juuri mulla olisi ollut Pojun kanssa ensimmäinen kouluvalmennus, mutta onhan siitä jo melkein viikko kulunut.

Noh parempi myöhään, kuin ei milloinkaan? Joten, jos nyt koitan kirjoittaa teille viime sunnuntaina olleesta kouluvalmennuksesta jotain...

Tosiaan olen saanut minulle ja Pojulle yhden tuttuni pitämään tunteja, koska tiedän tarvitsevani hieman apua ruunan koulutuksen kanssa, sekä oma istuntani korjaamisessa.

En kerro "valmentajani" nimeä täälä teille suoranaisesti, mutta kirjoitain hänestä "K´na" täälä.

Suoraan sanottuna olin todella jännittynyt ensimmäisestä tunnista, koska en tiennyt millaista palautetta sieltä olisi tulossa, sekä muutenkin aina "uuden ihmisen" tunnit jännittävät minua itseäni.

K kävi Pojun selässä heti tunnin alussa, jotta hän tietäisi vähän miten ruuna toimii, sekä mitä se osaa.

Olin jo ihan varma, että Poju ei osaisi käyttäytyä mitenkään K´n mennessä sen selkään, mutta yllätyin positiivisesti huomatessani, että ruuna osasi käyttäytyä ihan hyvin!

Tietenkin ruuna vähän jännitti, kun uusi ihminen selässä ja testasi pystyisikö huijaamaan K´ta, mutta alkoi toimia kunnolla huomatessaan, ettei sitä tätiä nuon vain kuskailla ;)

"Ilman tahtia ei ole asianmukaista ratsastusta." - Nuno Oliviera

Piakkoin pääsin itse kipuamaan Pojun selkään ja kyllä huomasi, että kaksi peräkkäistä vapaa päivää olivat tehneet ruunasta tikittävän pommin.

K korjasi heti huomaamansa virheet istunnassani ja aloimme hioa sitten Pojun "virheitä".

Heti ensimmäisenä aloimme työstämään tahtia.

Mitä nyt voikaan odottaa entiseltä ravurilta?

Poju on tottunut siihen, että se kävelee ripeään tahtiin, sekä ravin on oltava nopea tahtista.

Olin itse jo hionut ruunan tahtia ravissa lähelle oikeaa, mutta käynnin tahditusta en ollut tehnyt aikaisemmin. Poju oli ihmeissään, kun aloimme tahdittaa sen käyntiä oikeaan tahtiin.

"1,2,3,4" ja "1,2,3,4" ja eikun taas uudestaan "1,2,3,4".

Paljon puolipidätteitä, laskua yhdestä neljään, sekä paljon kehuja onnistumisista.

Tahti alkoi olla jo oikea, mutta aina ohjasotteen löystyessä ja kehuja antaessa, tahti muuttui takaisin ripeämmäksi.

Vähitellen sain rytmin pysymään melkein oikeana, mutta lisää haastetta tuli, kun aloimme ravailemaan.

K laittoi meidät menemän isolla keskiympyrällä ja tarkoitus oli;

hevosen oikea taipuminen ympyrällä, käynnin oikeassa tahdissa pysyminen ja aina, kun tahti oli oikea --> siirtyminen oikea tahtiseen raviin muutaman askeleen ajaksi, josta taas lasku oikea tahtiselle käynnille.

Poju kuumui todella nopeasti tästä tehtävästä, koska luulin meidän volttaavan ja koittikin aina puskea ympyrältä pois, meidän ollessa pitkän suoran kohdalla.

Muutaman epäonnistuneen ryöstö yrityksen jälkeen, ruuna alkoi keskittymään tehtävään ja saatiinkin sen jälkeen useita todella hyviä pätkiä!

Lopetimme, kun tämä harjoitus alkoi sujua mallikkaasti, koska emme viitsi ruunaa "ajaa loppuun", tai haukata liian isoa palasta liian nopeasti, sekä hiljaa hyvä tulee.

Omassa istunnassani tuli tämän tehtävän aikana esille muutamia virheitä...

Jalkani lähti "valumaan" eteenpäin istuessani harjoitusravissa, mutta K´n tästä huomauttaessa aloin itse keskittyä myös ravissa jalkojeni oikeaan asentoon.

Pikku hiljaa hyvä tulee, mutta meissä molemmissa on vielä rutkasti työstettävää.

"En tykkää susta, kun laitat mut meneen ihan hissukseen! Mää tykkään mennä lujaa!"-Poju

Tunnista jäi todella hyvä fiilis, koska sain kehuja työstä, jonka olen jo tehnyt ruunan kanssa, sekä sain muutenkin positiivista palautetta. Pojusta olen todella ylpeä, koska tiedän ruunalla olevan vaikeuksia keskittyä ja sille rauhallisesti (eli tahdissa meneminen) on vaikeaa, mutta silti se teki parhaansa ja onnistuikin siinä hyvin!

Positiivisin mielin ja innokkaana odotellaan Pojun kanssa sunnuntaina olevaa koulutuntia!;)

Pilkahdus motivaatiosta

Jos pitkästä aikaa tulisi hieman "kunnollisempi" postaus!

Kuvat on ottanut Pauliina T. ja minulla on lupa julkaista kuvia.

Eilen sain pitkästä aikaa kuvaajan mukaani tallille (kiitos pauliina <3 ) ja päätinkin liikuttaa sitten Pojun lisäksi Artun.

Maneesissa oli meneillään yhden hevosen valmennus,joten päätin liikuttaa ensin Artun. Lähdin sitten hakemaan ruunaa sisälle, harjasin sen ja laitoin varusteet sille päälle, ennen kuin suuntasimme maneesille.

Artulla on ollut nyt aika rankasti vapaita päiviä, joten ajattelin, että ruunalla olisi paljon virtaa, mutta toisin kävi. Arttua joutui ratsastamaan oikein kunnolla eteen päin, ja muutenkin koko ajan ruuna tuntui poissaolevalta. Koitin ratsastaa ruunaa verkkaasti eteenpäin ja keksiä sille erillaisia tehtäviä, jotta se pysyisi "hereillä". Tein Artun kanssa avotaivutuksia pitkällä suoralla, ja voltit lyhyillä sivuilla. Hetken tuuppailun jälkeen Arttu alkoi taipumaan kivasti ja muutaman hyvän pätkän jälkeen lopetin avotaivutukset.

Harjoittelimme myös pysähdystä ja peruutusta, koska Artulla on ollut tapana peruuttaa vinosti, tai kiemurrellen. Muutaman kerran jälkeen ruuna alkoi taas tajuamaan mistä on kyse, ja peruutukset alkoivatkin luonnistumaan hyvin,

Kävelin vielä hetken pitkällä ohjalla maneesissa ja lopetin Artun liikutuksen siltä päivältä siihen.

Talutin Artun takaisin tallille ja otin varusteet pois, harjasin, juotin, sekä vein sitten pojan takaisin ulos.

Arttu toimi hyvin tällä kertaa, mutta olisihan ruunalla voinut olla toki enemmän eteenpäin pyrkimystä, sekä motivaatiota tekemiseen.

Täytyy nyt ottaa itseäni niskasta kiinni, ja alkaa liikuttamaan Arttua useammin!

Jos meistä, vaikka tulisikin jotain ;)

Hyvin huomaa, että tauko on vaikuttanut omaan istuntaan ja varsinkin käsien asento on huimasti huonontunut! Onneksi ensi viikolla saan kunnon kouluvalmennuksen niin pääsen korjaamaan istuntaa ammattilaisen valvovan silmän alle.

Hain Pojun tarhasta sisälle, ja Pauliina alkoi harjaamaan ruunaa sillä aikaa, kun minä hain varusteita.

Laitoin ruunalle varusteet sitten päälle, ja eikun kohti maneesia.

Pojulla oli perjantaina vapaata, joten päätin juoksuttaa sen, ennen kuin kapuaisin selkään.

Poju oli mukavasti kuulolla heti alusta alkaen, ja toimi liinan päässä kohtalaisesti (Poju ollut vain muutamia kertoja liinan päässä, joten hieman on töitä liinassa työskentelyn suhteen vielä).

Ruunalla ei vaikuttanut olevan erityisen paljon virtaa, ja kun se oli kuulolla hyvin, päätin mennä selkään hetken juoksutuksen jälkeen.

on se komea <3

Pauliina piti Pojusta kiinni sen ajan, kun nousin selkään, koska olemme myös opetelleet sitä, että ruuna seisoo paikallaan silloin, kun sen selkään noustaan, tai tullaan alas.

Pojun kanssa olen hakenut nämä kolme edellistä ratsastus kertaa rauhallisuutta ja sitä, että se kävelisi hallitusti, eikä kaahottaisi pitkin maneesin seiniä.

Poju seisoi tällä kertaa hienosti paikallaan, kun nousin sen selkään.

Yllätyin positiivisesti muutaman kierroksen jälkeen, kun herra malttoi kävellä hallitusti!

Ratti ja jarrutkin tuntui löytyvän ensimmäistä kertaa kunnolla kävellessä, ja teinkin pysähdys-eteen päin-pysähdys harjoituksia, jotka onnistuivat todella hyvin.

Hetken päästä maneesiin saapuikin toinen ratsukko ja hieman jännitin miten ruuna siihen suhtautuu, koska viimeksi, kun maneesissa oli samaan aikaan toinen ratsukko Poju kuumui erittäin paljon, mutta nyt ruuna ei oikeen ollut moksiskaan toisesta ratsukosta.

Päätin kokeilla hieman ravia, koska ruuna osoitti omaavansa ratin ja jarrun tällä kertaa.

Noh, tietenkin ruuna innostui tästä ja aluksi se koittikin kaahottaa oman mielensä mukaan pitkin maneesia, Tosin aina, kun ruuna päätti lähteä oman mielensä mukaan viemään minua, tein yhden ohjan pysähdyksen. Poju pian tajusi, että se ei saa kaahottaa maneesissa oman mielensä mukaan, vaan sen on kuunneltava minua.

Tietenkin aina välillä ruuna hermostui, kun ei tajua mitä siltä pyydän, mutta tarpeeksi selkeästi kun sille kertoo/näyttää mitä haluan siltä niin Poju alkaa tajuamaan.

Ravasin aina pitkän suorat aluksi ja kun tämä alkoi luonnistua, aloin ravaamaan koko uraa pitkin.

Muutamalla pätkällä aloin löytämään Pojulta jopa eri vaihteita ravin suhteen, sekä se alkoi kulmissa taipumaan mukavasti, eikä enään puskenut lapa edellä!

Näiden parin hyvän pätkän jälkeen, laskin ruunan käynnille ja kävelin loppukäynnit.

Ïloinen yllätys oli vielä lopuksi, kun ruuna malttoi seistä paikallaa sen ajan, kun tulin alas selästä ja nostin jalustimet ylös. <3

Otimme vielä maneesin ulkopuolella Pojusta muutamat pääkuvat, ja ei niitä kuvia voi kuin ihastella!

Poju on omaa silmääni miellyttävä suomenhevonen ja vaikka olen ruunan kanssa vasta vähän aikaa viettänyt niin voin sanoa, että tämä hevonen on vienyt sydämmeni <3

Kyllä tästä hevosesta vielä ratsu muovataan!

Poju on osoittanut tässä muutaman päivän aikana jo, että sillä on paljon annettavaa ratsuna. sekä se on muutenkin todella upealla luonteella varustettu hevonen.

pientä projektia

Blogi saa hetkellisesti uuden tähden ja se tähti on yllä olevassa kuvassa komeileva suokki ruuna!

Kyseessä on kaverini ex-ravuri suomenhevonen, joka tuli minulle projektiksi.

Tavoitteena olisi siis peruskouluttaa tämä herra ratsuksi.

Vielä en kerro enempää, koska tuttavuus on minullekkin uusi, sekä tämä oli vain pieni paljastus postaus ;)

Pian saatte kumminkin lukea tästä hurmaavasta ruunasta lisää!

Hevosenliha tabu meille suomalaisillle?

"When riding a horse we leave our fear, troubles, and sadness behind on the ground."

"There are many wonderful places in the world, but one of my favorite places is on the back of my horse."

Postauksessa oleva teksi on vain omaa mielipidettäni tästä asiasta ja sen tarkoitus ei ole loukata ketään.

Onko hevosenliha meille suomalaisille tabu, vai onko tämä tapa vain unohtunut aikojen saatossa?
Miksi me heitämme hyvää lihaa hukkaan kotimaassa ja tuomme kumminkin sitten samaa lihaa ulkomailta?
Miksi?

Suomessa hevosten teurastus on lähtenyt hiljaiseen nousuun, mutta kumminkin yhä useampi suomalainen laittaa ennemmin hevosensa kuoppaan kuin taas veisi sen teuraaksi, mutta miksi?

 Hevosenliha on yksi maukkaimmista ihmisravinnoksi käytettävistä lihoista (toki makuasia, mutta yleisesti hevosenliha on saanut suuren suosion useissa maissa). Liha on mureaa, matalakolesterolista, vähä suolasta, sekä se sisältää runsaasti hyviä proteiineja ja rautaa.
Vaikka hevosenliha on erittäin hyvälaatuista siitä huolimatta lihan kulutus Suomessa on todella vähäistä. Hinta voi olla yksi syy, koska onhan lähiliha kalliimpaa kuin ulkomailta tuotu.
Suomessa hevosia ei kasvateta pelkän lihan takia, mutta esim. Ranskassa ja Italiassa hevosia kasvatetaan lihantuotantoon.
Joissakin kulttuureissa/uskonnoissa hevosenlihan syönti on tabu, koska hevonen on ihmiselle läheinen kumppani yms, sekä joissakin maissa hevosenlihaa pidetään "köyhien ruokana".
Suomeen tuodaan ulkomailta hevosenlihaa, koska me emme saa tuotettua suomalaista hevosenlihaa kansan tarpeiden tyydyttämiseksi asti.
Jos Suomessa teurastettaisiin enemmän hevosia, tuonnin voisi lähes lopettaa, mutta miksi teurastus määrät ovat niin vähäisiä?

Tässä teille muutamia lukuja mitä löysin;

2008: 770kpl/ 208000kg
2010; 1257kpl/ 348000kg....tällöin alkoi pieni nousu hevosten teurastus määrissä
2013; 1861kpl/ 520000kg

Suomessa teurastettavan hevosen on oltava rekisteröity, eikä sitä tule ollut lääkitty tuotantoeläimille kielletyillä lääkkeillä (jos jotain kiinnostaa niin lääkelistat löytyy netistä),
Suomessa hevosenliha tarkistetaan hyvin, joten suomalainen hevosenliha on todella hyvälaatuista!

 Hevosen hautaamiseen on yhä laillista, mutta sitä varten on laadittu tarkat ohjeet, miten ja mihin ruhon saa haudata. (nämäkin säädökset löytää netistä, jos siis jotain kiinnostaa ne lukea)
Omasta mielestäni hevosten hautaamisen suhteen pitäisi olla tiukempi ja "hyvälaatuisten" ruhojen tulisi mielestäni käyttää ihmisravinnoksi, eikä ns. "heittää hyvää ruokaa maahan".
Suomessa nimittäin haudataan nykyään jopa puolet lopetettavista hevosista, mutta samalla ulkomailta tuodaan sama määrä lihaa, mitä me heitämme maahan.
Miksi me haaskaamme sen lihan minkä kumminkin tuomme ulkomailta?
missä järki?

Suomessa teurastamot maksavat vähän hevosenlihasta, mutta jos lihasta maksettaisiin vähän enemmän teurastusmäärät kasvaisivat kevyesti...vai nousisivatko sittenkään?
Hevonen on useimmille ihmisille tärkeä "kaveri", tai "elämänkumppani", joten ymmärrän jos teurastus tuntuu vastenmieliseltä ehdotukselta, mutta useimmat teurastamot huomioivat sen ja käsittelevät hevosia yksityistapauksina. Jokainen hevonen tarkistetaan eläinlääkärin toimesta elävänä, jonka jälkeen hevonen lopetetaan puhtaissa tiloissa. Lopetus, sekä itse teurastus on hevoselle nopea, kivuton ja siisti toimenpide.

Monet ovat varmaan kuulleet siitä kuinka esim, Meksikossa kuljetetaan teuraaksi meneviä hevosia monia tuhansia kilometrejä huonoissa tiloissa, niiden hoitoa laiminlyödään matkan aikana, sekä lopetus ei varmaan ole ihan samaa tasoa kuin Suomessa. Tämän kaiken lisäksi hevosia ei kuljeteta ruhoina vaan elävinä, joten hevonen kärsii tälläisestä kohtelusta ja saadaan paljon hysterisoitua "stressi lihaa" (omasta mielestäni tämä on turhaa hysterisointia, mutta monelle tämä "stressitön liha" on tärkeä ominaisuus). Meksikosta tulee hevosenlihaa mm. Suomeen, koska meillä ei teurasteta omia tarpeita tyydyttäviä määriä hevosia. Näin myös ruokaturvallisuus horjuu, koska lihan alkuperä ei ole aina varmaa.
On se ihmeellistä, että mielummin tuemme ulkomaista hevosenlihan tuotantoa, joka on kaukana suomen hyvästä hevosenlihan tuotannosta ja käsittelystä, kuin että tuottaisimme itse lihamme.
Miettikäämme siis tätä....

Tästä se lähtee!

Pahoittelen postauksen julkaisua vasta nyt, mutta koneeni netti ei opistolla suostunut yhteistyöhön kanssani.

Aloitin siis Tiistaina Osaran maaseutuopistolla suorittamaan maatalousalan perustutkintoa

ja samalla "muutin" kotoani asuntolaan asumaan.

Eläminen tuntuu niin paljon vapaammalta ja ihanemmalta opistolla kuin taas kotona ja vanhassa koulussa ollessani.

Päivä päivältä tykästyn kouluuni yhä enemmän, mutta on parit turhautumisen hetkentkin tullut siellä jo koettua.

En ole ehtinyt oikein tutustumaan keneenkään luokkalaiseeni, koska olen viettänyt kaiken vapaa aikani opiston tallilla pyöriessä, mutta uskoisin että pian tulen paremmin tutustumaan muihin.

En nyt (ainakaan viellä) tuonut hevosta mukanani opistolle, mutta taitaa sekin päivä viellä koittaa ;)

Pääsin keskiviikkona aloittamaan "aktiivisesti" taas tämän hevosharrastuksen koulun hevosten ja ponien kanssa, joten postauksia alkaa tuuppaamaan nyt paljon enemmän ja useammin!

Keskiviikkona sain luvan takaa-ajaa koulun ex-ravuri "eläkelläis" shetlanninponi ruunalla.

Ponin nimi on "Niemenpellon Romeo", mutta tutuminnin "Romeo" tai "Romppu".

Romppu on ollut nuorempana koulun ravitykki, mutta nyt on ansaitulla "eläkkeellä".

Vanhalla herralla on kesän aikana hieman vatsaa kertynyt joten päätimme aloittaa kunnon kohotuksen Rompulle. 

Hain Rompun laitumelta, harjasin sen käytävällä ja sen jälkeen tallimestari valjasti Rompun, koska näytti samalla muutamalle osaamattomalle miten valjastus tapahtuu.

Lähdin sitten ponin kanssa kohden maneesia kun olin saanut Rompun ja itseni valmiiksi.

Takaa ajoin ponia n.30min maneesissa.

Tein tuona aikana pysähdyksiä, peruutuksia, tötsien pujottelua, sekä muutamat hölkkä suorat.

Rompulle tuo 30minuutia oli riittävä aika näin  aluksi, mutta tästä se kunto lähtee kasvamaan ja läskit lähtee! 

Talutin ponin takaisin talliin, purin sen valjaista ja harjasin viellä lopuksi, sekä vein ponin takaisin laitumelle mutustelemaan heinää.

Torstaina oli ensimmäinen hevostunti ja pääsimmekin heti hevosen selkään.

Joukossa oli monta kokematonta, joten aluksi opettaja kertoi miten hevosta käsitellään, tallin säännöt, sekä muuta tärkeää hevosiin liittyvää asiaa.

Haimme muutaman luokkalaiseni kanssa hevosia kauempaa laitumelta kun opettaja selitti hieman kokemattomammille hevosen talutusta yms.

Toimme muutaman hevosen laitumelta talliin ja aloimmekkin sitten laittaa niitä kuntoon tuntia varten.

Emme tietenkään kunnollista ratsastustuntia viellä pitäneet, koska joukossa oli sellaisiakin jotka eivät koskaan olleet edes käyneet hevosen selässä, sekä hevoset olivat viellä "kesälomalla".

Sain tunnille tilasto ruunan nimeltä "Milleenium", mutta tutummin "Millis" taikka "Musti".

Millis on yksi näistä vihreitä pikku miehiä näkevä hevonen, mutta ei tee muuta kuin säpsähtele niitä olemattomia asioita.

Millis meni hyvin koko tunnin ajan, mutta hieman aluksi oli kankea eikä kuunnellut kunnolla apuja. Hetken taivuttelun ja herkistelyn jälkeen ruuna alkoi kuunnella käskyjä ja huomattavasti meno parani. Tietenkin Millis näki yhden pienen vihreän ötökän yhdessä maneesin nurkassa ja sitä piti säpsähtää, mutta kun ruunalle kertoi että se näki vain omiaan niin johan kaikki vihreät otukset katosivat silmistä ;)

Koulun jälkeen menin vielä takaa ajamaan Rompun maneesiin, mutta menimme vain pikaiset treenit, koska meillä oli lähtö luokan kanssa mökille viettämään yhteistä mökkeily iltaa.

Perjantaina koulun loputtua olin menossa ratsastamaan suomenhevos ruunaa nimeltään "Osaran Alarik" tutummin "Arttu", mutta kamala ukkonen iski kohdalle ja unohdin liikutuksen sikseen ukkosen ajaksi.

Sade kun hellitti lähdin yhdessä tallityöntekijöiden kanssa katsomaan toiselle tallille Osaran 3kk ikäistä Russponi varsaa, joka oli jäänyt orvoksi sen emän menehdyttyä , mutta nyt viettää iloista varsa aikaa uuden emänsä ja monen muun tamman ja varsan kanssa laitumella.

Harmi että olin jättänyt kamerani asuntolaan, koska laitumella oli monta niin suloista shetlanninponi varsaa joista olisi varmasti saanut suloisia kuvia.

Ensi kerralla sitten muistaa ottaa sen kameran mukaan! ;)

Varsan tervehtimis reissusta palattuamme ei ukkosesta ollut enään tietoakaan, joten hain Artun tarhasta ja aloin valmistella sitä ratsastusta varten.

Menin Artun kanssa maneesiin ja tarkoitus oli hieman jumpata ruunaa käynnissä ja ravissa.

Aloittelin reippaalla eteenpäin ratsastuksella ja koitin pitää tuon maneesissa vaeltelevaa etanaa suorana ja reippaassa käynnissä.

Aloin taivuttelemaan Arttua ympyröillä, sekä tein muutamia pysähdyksiä aina pitkille sivuille.

Otin myös muutamat ravit ja työstin ympyrää ravissa, sekä pitkillä sivuilla koitin pitää hevosen suorassa linjassa ja hyvä tempoisessa ravissa.

Ratsastin n. 45 minuuttia ja olin erittäin ylpeä hevosesta, joka oli aluksi koittanut kiemurrella ja lusmuilla maneesissa, mutta oli tuon 45 minuutin aikana kuoriutunut reippaasti ja suorassa etenevä upea suomenhevonen!

Jos vaikka saisin opettajalta Artun passihevosekseni, että voisin alkaa kunnolla treenamaan sen kanssa kouluratsastusta ja ehkä samalla itsestäni kuoriutuisi se "sisällä piilevä kouluratsastaja" ;)

Päätin viellä ajaa kärryjen kanssa Rompun, koska poni oli kerta saanut kengät takaisin jalkoihin.

Hain rompun laitumelta, harjasin sen, sekä valjastin kärryjen eteen.

Lähdin ponin kanssa koulun omalle "radalle" joka on hieman alle kilometrin pituinen.

Kävelin ensimmäisen kierroksen reippaassa käynnissä ja toisella kierroksella ravasin ne muutamat pätkät, missä alusta oli hieman kovempaa ja kantavempaa kuin muissa kohdissa.

Rompulle riitti hyvin kaksi kierrosta radan ympäri, koska alusta oli aika pehmeää ja poni joutui koko ajan tekemään kunnolla töitä edetäkseen reippaasti.

Kyllä sen vaan huomaa kuinka poni heti syttyi, kun pääsi vetämään kärryjä perässään.

Romppu nautti täysin sieluin treenistä ja oli mukava katsella korvat hörössä ponia joka tekee sitä mistä pitää!

Oli kivaa päästä ajamaan ponia pitkästä aikaa, mutta pakko on sanoa että mielestäni hevosilla ajaminen on paljon mukavempaa kuin poneilla ajo,

Toki molemmissa on ne omat hyvät ja huonot puolensa, mutta itse ehkä kaipaan sitä vauhdin huumaa minkä saan paremmin hevosella hiitatessa, kuin taas poneilla. :D

          

Uusi alku ja uudet tuulet!

Blogi alkaa nyt puhtaalta sivulta ja mukaan tulee uusia tuttavuuksia!

Tosiaan uudistin blogin melkein kokonaan, koska aloitan tiistaina opiskeluni Osaran maaseutuopistolla ja moni asia muuttuu sen mukana.
Mitä muuten pidätte uudesta ulkoasusta? ;)

Uusia hevostuttavuuksia tulee blogiin, sekä bloggaukseni aktivisoituu sen myötä!

Aloitan kunnolla bloggauksen tiistaina kun kouluni alkaa ja varmaan hevosen selkään pääsen kapuamaan keskiviikkona.

Koitan saada itselleni kuvaajaa jotta saisin tänne blogiin teille materiaalia esille.

Blogi "nukkuu kesäloma unta" tiistaihin asti ja sitten toivottavasti saatte aktiivisen ja reippaan bloggaajan takaisin!

Nyt nautiskelen kumminkin täysin sieluin viimeisistä kesälomani päivistä.

Tässä teille pari kesäistä fiilistely kuvaa;

(kiitos Pauliinalle kuvista)